tiistai 31. joulukuuta 2013

Kaiman tarina

Viime kesäkuussa lääkäri ilmoitti, että oikeassa lonkassani on aika paha nivelrikko (oli se kuvattukin). Hän oli sitä mieltä, että eikun leikkausjonoon. Lonkka oli ollut pitkään kyllä aika kipeä, kävelykään ei tahtonut välillä onnistua. Useampi päivähän siinä meni syntyjä syviä miettiessä. Sitten totesin, etten ole vielä valmis antamaan periksi - treeniä on jatkettava.

Kesäkuun kikkailut olivat kyllä vaikeita, mutta aina pari tuntia treenin jälkeen olikin tunne, että lonkka on parempi ja parempi. Heinäkuussa lonkka kesti jo potkimista tosi hyvin, kehitystä tapahtui viikottain. Lopulta se oli niin hyvä, että pystyin ottamaan juoksun mukaan ohjelmaan elokuun lopussa. Lokakuun 19. olimme Kuisman Tuulan kanssa molemmat samassa 100 km:n ultrakisassa Tampereella.

Nyt olen aloittanut 5 kk:n treenin kohti Kokkola Ultra Runia, tarkoituksenani taapertaa siellä 24 tuntia ja vähintään 161 km. Lääkärin kanssa en ole kuitenkaan viitsinyt turhaan keskustella asiasta. Miten tämä on yleensä mahdollista? Ei se tuhoutunut rusto takaisin ole kasvanut.

Mielestäni viisi tärkeintä selittävää syytä ovat:

1) Kickbike-harjoittelu, 2) Kickbike-harjoittelu, 3) Voimaharjoittelu ja venyttely, 4) Glukosamiini ja 5) tietenkin itsepäisyyteni

Olen täysin vakuuttunut siitä, että ilman kickbikea olisin siellä leikkausjonossa ja v...taisi armottomasti.
Joten hei, jatketaan potkimista veljet ja siskot!

Näin kertoo Markku Asunmaa Facebook Kickbike -Suomi -ryhmässä. 
(Julkaistu kaiman luvalla)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti