Aamulla tuli herätys neljän maissa. Rintaan koski ja hengitys teki kipeää. Aivan kun vasempaan rintalihakseen olisi annettu sähköiskuja niin, että jalatkin heilahtivat sängyllä maatessa.
Kun tuntui, että pari Burana kuussatasta ei auta mitään ja kipu vain jatkui niin eikun ensiapuun. Syke oli kyllä normaali ja itse pidin tätä jonain krappina rintalihaksessa.
Ensimmäinen virhe. Lähdin omalla autolla liikenteeseen. Ajatus, että tämä on vain lihaskipuja ja pystyyhän tässä ajamaan. Sain tästä läksytystä niin sairaanhoitajalta ja kaverilta. Mitä jos olisikin ollut sydäri ja ajaissa olisi tullut kohtaus. Olisin voinut olla vaaraksi toisille.
No, sydänfilmit, verikokeet ja lisää kipulääkettä sisuksiin. Tutkittiin ylävartalon liikkuvuudet ym. jutut. Kaikki kunnossa. Sydänfilmit kuin nuorella miehellä. Siitä se kolmen tunnin makailulla helpottui niin, ettei jalat enää sätkineet kuten aikaisemmin. Joten kohti kotia ja rentouttavia tabuja nauttimaan.
Nyt tässä on torkut tulee tv:n ääressä ja pohdittu lähteäkkö huomenna Leppävirralle kisoihin potkimaan vai olisiko vain yleisönä. Taidan katsoa paikanpäällä tilanteen.
 |
| Tuloksena ei ollut suoraa viivaa |
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti