Hollannin MM-kisa tunnelmat

Hollannin Losserissa järjestettiin viikonloppuna potkulautailun maailmanmestaruuskilpailut. Kisoihin osallistui yli 200 urheilijaa lähes 20 eri maasta aina Australiaa ja Canadaa myöten.



Minulla oli kotiin tuomisena masters sarjan MM-hopea ja tuhti annos itseluottamusta (kiitos sunnuntain maratonin). Perjantaina potkittiin 400 m sprinttimatkat loivaan alamäkeen, josta sain lopulta hopean. Voiton vei Tsekin Alois Onderka.



Kärsin vähän sprintissä siitä, että kisailin 18” takakiekolla muiden huippujen käyttäessä 26” tai 28” takakiekkoa. Isommalla takakiekolla saadaan vauhti pysymään helpommin vaikka ne lähdössä saattavatkin olla hieman hitaampia. Huippunopeudet nousivat 400 m matkalla lähes 40 km/h.

Ehkä tuo on vain selittelyä minulta. Luulin kyllä olevani hyvässä sprinttikunnossa, mutta karsintojen kokonaissijoitus joka painui yli 20 huonommalle puolelle vei kyllä uskon, että onko minusta mihinkään enää. Vuoden takaisissa urheilukentällä potkituissa EM-kisojen karsinnoissa olin sentään viidenneksi nopein kaikista potkijoista.

Lauantain kilpailuista ei ole paljon kerrottavaa. Silloin kisailtiin Losserin keskustassa laatoitetulla katuradalla 14 km kilpailu, joka sisälsi myös hidastetöyssyjä. En päässyt tässä criterium kilpailussa enkä viestissä sinuiksi tuon radan kanssa. Käännöksissä lähti takarengas luisuun useamman kerran. Tuloksena oli masters sarjan 6. sija 39 sekuntia mitalista. Viesti vedettiin läpi lähinnä velvollisuudesta Juha Lipposen ja Ari Murron kanssa voittajajoukkuetta Hollannista yli kierroksen jääneenä.

Sen verran paha maku jäi omasta perjantain ja lauantain suorituksista että oli sitten sunnuntaina minun kilpailijaura katkolla. 

Sunnuntain 27 asteen helteessä käydyn 45 km endurance kilpailu loi uskoa omaan osaamiseen vaikka sijoituksena olikin pahin mahdollinen eli masters sarjan 4. sija. Masters sarjan voittajasta Tsekin Alois Onderkasta jäin 25 sekuntia ja pronssista 20 sekuntia. Mutta mikä positiivisinta niin lauantain epäonnistumisen jälkeen pysyin pääjoukon vauhdissa mukana. 

Lauantaina päätin, että sunnuntaina pyrin pysymään pääjoukossa niin kauan kuin mahdollista. Ja jos vauhtini ei riitä niin hautaan samalla potkijanurani. No, ensimmäiset 20 km tuntui pahalle ja mielessä pyöri vain, että olkoon keskeytän. Sitten se löytyi ensi kertaa tänä kesänä se tunne miksi tätä tekee.

Viisaat puhuu flow tilasta. Minulle se oli vain sitä että potkii menemään ja olihan se helppoa porukassa peesatessa. Juomaa tosin kului runsaasti joten juomareppu oli hyvä valinta etenkin kun osa porukkaa kaatuili juomapisteiltä vesimukeja kurotellessa. 

Eväsretkellä reppu selässä 😉 #footbikewc2018 #endurance #footbike #kickbike

Henkilön Markku Levänen (@markkulevanen) jakama julkaisu Heinä 23, 2018 kello 12.43 PDT

Viimeisellä kahdella kilometrillä rahkeet eivät vaan enää riittänyt vastaamaan muiden vauhtiin. Aika oli 1:39:17. Miesten yleisen sarjan toiseksi potkineeseen Machiel Steenbergeniin (1:38:39) kertyi minulla eroa vain 38 sekuntia. Miesten nopein oli isäntämaan Adriaan Ringoir joka karkasi heti alussa omille teilleen ja voitti matkan ajalla 1:35:37. Miehissä on sen verran kova taso, että olin kaikista miehistä 14. nopein. Edelle ehtivät niin nuorten kun veteraani sarjojen voittajat yleisensarjan potkijoiden lisäksi.

Polar Flowsta voi vilkaista minun vauhtini ja sykkeeni.

Nyt tässä on pari viikkoa aikaa totutella uuteen 28” Kickbike potkulautaan ennen Viron Pölvassa järjestettäviä IKSA Eurocupin osakilpailua.

Kaikki tulokset:

https://www.dropbox.com/sh/rlvx6uqnerr2wrb/AACQAeK4nmkHmMjfc-f8G-mta?dl=0