Jorkki lienee muistanut väärin menestykseni urheilun saralta vuonna 2018.
Edelliset potkulautailun maailmanmestaruudet löytyvät kyllä vuodelta 2016 Australiassa pidetyistä MM-kisoista.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun menin Mulan jääradalle potkimaan potkukelkalla ja huomasin ”norsulauman” käyneen tamppaamassa eilen sataneen lumen jäärataan kiinni.
Kyllähän irtolumen helposti saa liikkumaan radalta kelkan edessä pideltävällä kotimaisella lumentyöntimellä, mutta sitten kun siinä on siroilla 37-45 kokoa olevilla kengillä käyty astelemassa rataa ympäri niin homma on toisin.
Lumentyöntimen ergonomisen kädensijan upotessa kolmattakymmenettä kertaa rintakehään alkaa pohtimaan onko tässä mitään järkeä.
Tämä kaksijalkainen lauma, osa hihnan perässä parasta kaveriaan ulkoiluttaen, oli myös ikuistanut jään pintaan kevääseen asti pysyvät jalanjälkensä Hollywoodin tapaan. Oli siinä sitten varmaan jääty porukassa ihmettelemään, että onpa vettä vähän noussut jäälle.
Molempien aivosolujeni on niin vaikea ymmärtää, että ensin meidät potkukelkkailevat ukot ajetaan pois ihmisten ilmoilta hiekoittamalla kaikki mahdolliset väylät. Sitten kun meidät on saatu ajettua järvien jäille yksinäisten pilkkimiesten ihmeteltäväksi ja kun olemme sinne saaneet luotua lajin säilymistä edistävät olosuhteet, niin sitten kuitenkin tullaan sinne perässä.
Seuraavaksi meitä varmaan vaaditaan levittämään sepeliä radoille, ettei vaan kukaan vahingossa liukastu.
Saa nähdä tuleeko taulusta palautetta.
Tämmöinen teksti lähti urheilutoimittajalle paikalliseen lehteen ja kuvassa millainen juttu tästä julkaistiin.
Kuva on kyllä hyvä, mutta oikea kuvaaja on Pirjetta Plucinska ei Rauno Ylönen.
Ketkpolkan Yö, maailman toiseksi vanhin edelleen järjestettävä potkukelkkailutapahtuma potkittiin jälleen itsenäisyyspäivän aattoiltana Espoon Halkolammella. Päivän vesi- ja räntäsade oli kerryttänyt jäälle vähän sohjoa, mutta se ei kotimaan ja Viron kärkipotkukelkkailijoita haitannut. Illan pimentyessä 750 metrin rata oli merkitty lähes sadalla ulkotulella.
Savon Dynamon Markku Levänen oli nopein väliaikalähdöllä käydyssä 750 m aika-ajossa ajalla 1.44, kaksi sekuntia hänestä järjestävän seuran Alpo Kuusisto. Viron Aigar Nuuma oli kolmas ajalla 1.50.
Ketkupolkan Yön kuninkuusmatkalla, maililla, sijoitukset eivät muuttuneet. Levänen oli ylivoimainen ajalla 3.44. Kuusisto oli jälleen toisen jääden Leväsestä kahdeksan sekuntia ja Nuuma kolmas 25 sekuntia voittajasta.
10 km potkukelkkailun voitto ratkaistiin vasta loppukirissä, jossa Kuusisto oli voimakkain ajalla 25.16. Levänen jäi hänestä sekunnin ja kolmanneksi tullut viron Veiko Eomois lähes kaksi minuuttia voittajasta jääneenä.
Toimin kympillä vetojuhtana ja yritin ratkaista pelin pitkällä kirillä joka alkoi kaksi kierrosta ennen maalia. Kaarteissa sain jätätettyä Alpoa aina viitisen metriä, mutta suoralla hän ajoi minut aina kiinni. Ja lopulta 100 metriä ennen maalia hän tuli rinnalle ja paineli ohi. Viimeiset kierrokset potkin yli 190 sykkeellä. Maksimi sykkeet minulla on 198 joten täytyy todeta, että sain koneesta kyllä kaikki irti mitä lähti.
Seuraava isompi kilpailu on helmikuussa Norjan Hurdalissa järjestettävät alamäkipotkukelkkailun MM-kilpailut, joista lähden hakemaan jo viidettä peräkkäistä voittoa. Saa nähdä ovatko kisajärjestäjät onnistuneet hankkimaan kovia haastajia lähtöviivalle. Kisan lähtöviivalla potkukelkan sarvissa on nähty norjan menestyneitä hiihtäjiä aina Björn Dählista lähtien.