maanantai 23. elokuuta 2010

Kisoissa oppii, kokemuksia Nakkilan kisoista

Lyhyillä matkoilla täytyy olla hereillä alusta loppuun ja täytyy myös uskaltaa potkia tarpeeksi lähellä edellä menevää. En tiedä mikä kammo minulla on potkia aivan peesissä, jätän turhaan kikkarin menevän aukon edellä olevaan.


Kolmannen kierroksen lopussa tajusin, että nyt olen liian kaukana kärki kolmikosta. No, tulipahan potkittua uusi maksimisyke ennätys tälle kesälle 192. Ehkäpä Italian reissun jälkeisellä levolla on osuutta asiaan.

Maratonilla Kuisman Sami löi alkutahdit heti ensimmäiseen nousuun lähdön jälkeen. Jäin Hannun kanssa suosiolla joukosta pois. 3 kierroksen lenkillä seurasin eroa 3. olleeseen Samiin. Parilla eka kierroksella ero vaihteli 50 sek - 1.05 minuutin välillä. 2. kierroksen loppupuolella pyöräilijä tuli jutustelemaan rinnalle ja kehumaan meidän potkijoiden vauhtia. Tämä sai minutkin innostumaan ja viimeisen kierroksen alussa ero Samiin kutistui 45 sekunttiin. Yritys jatkui, mutta turhaan, kun näytti ettei ero enää pienene (ja yrjö oli jo kurkussa tulossa) aloin peesata Hannua kisan loput 20 minuuttia. Kyllä ryhmässä potkimiseen pitäisi saada lisää harjoitusta ja onneksi Hannulla ei ollut paras päivä, joten pääsin peesivuoroissa tarkkailemaan hänen tekniikkaa ja sain matkanvarrella häneltä myös hyviä neuvoja, joihin minun tulee jatkossa kiinnittää huomiota.

On muuten nautinto potkia kun väsymystä ei tunnu eikä hapota. Vaikka vetovuoroissa syke näytti yli 180 lukemia. Hannun peesissä olessani sykkeet tippuivat 165 kieppeille. Keskisyke reissulla minulla oli muuten 176.



Ennen loppulaskua tein sitten sen virheen, vaikka tiesin Hannun kiihdyttävän ennen laskua. Tämän kiihdytyksen seurauksena jäin sitten muutaman metrin jälkeen ja ero säilyi sitten maaliin asti.

No, Hannun päänahan metsästys jää ensi kesään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti