Koira kammoa kotimatkalla

Töistä kotimatkalla oli tarkoitus nostaa sykettä ylämäissä siten, että jokaisella potkulla vaihdetaan jalkaa. Olen tällä korvannut loikkaharjoitukset tarkoituksena säästellä jalkoja.

Kauhistunut Kickbike kuski ja hirviö

Palviaisen mäessä yhdestä pihasta säntäsi susikoira räksyttäen perääni. Hyvä ettei kakka mennyt housuun kun säikähdin sitä. Sama koira on kesäisin hyppinyt aitaa vasten ohi mentäessä, mutta nyt se oli löytänyt jonkin reitin pihasta pois.

Sain vähän etumatkaa kun koiraa hidasti lumipenkka, mutta pian se oli aivan perässäni. Kun se oli parin metrin päässä takani käänsin otsalamppuni (1600 lumenen "valonheitimen") sitä kohti ja aloin huutaa kun viimeistä päivää. Tällä tapaa sain koiran pysähtymään ja onneksi helpottava alamäki oli seuraavaksi edessä.

Sen verran pumppu takoi, että sykkeet nousi 183 lyötiin. Mutta enpä ikinä enää toivo samanlaista kirittäjää.

Sen verran hyvä myötätuuli oli kotimatkalla, että 16 km sujui 51 minuuttiin. (Aamulla toiseen suuntaan 58 minuuttia)