Matka bussilla Varkaudesta Helsinki-Vantaalle sujui unessa. Ja sen näkee varmaan naamasta.
Sen verran kenttä on hiljainen, ettei mihinkään tarvitse jonottaa. Servicedeskillä oli jopa yksi perhe edelläni. Pääsin siinä leikkimään ja laulamaan Frööbelin palikoiden Robotti laulua Santerin 4 v. kanssa kun hänen vanhempansa selvittivät asioitaan tiskillä.
Nyt lähtöportilla odotellessani huomaan olevani yksi kolmesta eurooppalaista, jotka ovat lähdössä tälle lennolle.
Meillä kaikilla on kuitenkin yksi yhteinen piirre kansalaisuudesta riippumatta. Kaikki tuijotamme tai näpräämme kännykkää tai padia.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti