Multian MM-kisojen omat jälkitunnelmat

Johan oli kisat, enpä ole aikaisemmin harrastanut potkukelkkailu juoksua, muuta tulipahan sekin koettua kisat päättäneellä 15 km matkalla.

Täytyy sanoa, että yllätin itseni 200 metrin finaalissa. Pääsin lopussa lähes voittajan Lahtisen Jussin rinnalle ennen maaliviivaa. Ongelmia minulle tuottivat lähdöt kun ensimmäinen potku suti pehmeällä jäällä niin 200 m alkuerässä, finaalissa kun viestin ensimmäisellä osuudellakin.

Jäin lähdöissä muista melkein kelkanmitan ennen kun sain itseni vauhtiin. Viestissäkin tulin ensimmäiseen kaarteeseen vasta kolmantena.

2000 metrillä lähdin vetämään eka suoran omaa vauhtia. Ensimmäisessä kaarteessa huomasin, että LepU:n yllättäjä Tuomaisen Pertti olikin selkäni takana kakkosena, ajattelin pitää vauhtia alusta asti.

Toisella kierroksella moottorikelkka kuvaajineen tuli porhaltamaan reitille ja möyhimään lisää pehmeää rataa. Toivottavasti edes pätkä kisasta näytetään telkkarissa.

Viimeisellä kierroksella eka kaarteessa sitten Jussi porhalsi ulkoa ja Hannu sisältä ohi. Luulin kyllä pitäneeni sisäkaarteen kiinni, joten epäilin turhaan Hannun oikaisseen havutuksen väärältä puolen.

Kun miehet sitten takasuoralla lisäsivät vauhtia tuumin, että menkää sitten, minä säästelen maratonille.

Maraton lyhennettiin 15 kilometriin huonon radan takia. Maratonin lähdössä minulla oli jo usko loppua kun alkuun kierrettiin kaksi kierrosta pehmeää 600 metrin rataa. Olin hätää kärsimässä Hannun pitäessä vauhtia yllä. Tuntui, ettei piikkari pidä yhtään sohjossa.

Pidemmän kierroksen menomatka vastatuuleen oli ihan potkittavassa kunnossa, mutta paluu takaisin kisa-areenalle olikin sitten melkoista kahlausta. Löytyi lumen tukkia osuuksia, joissa kelkkaa täytyi kantaa sekä märkiä osuuksia, joissa vesi oli noussut jäälle.

Pehmeän loppusuoran pelossa tein oman ratkaisuni jo toisella kierroksella ennen paluuta kisa-areenalle yritin sitten Hannusta irti, mutta usko omiin kykyihin taisi loppua liian aikaisin kun vilkaisin, että Hannu pysyi edelleen peesissä. Joten jatkoimme sitten yhtä matkaa.

Hannu sitten ratkaisi kisan juoksu pätkillä saaden siinä riittävän eron, jota en saanut enää potkimalla kiinni.

 Mikä se sieltä Hannun haarojen välistä pilkistää?

No, näiden kisojen jälkeen osaan varautua myös tällaisiin olosuhteisiin. Ensi vuonna Multialla on sitten luvassa 25. MM-kilpailut, joten toivotaan silloin kunnon talvea ja paljon uusia potkijoita mukaan.

Ps. Pyydän ennakolta anteeksi Teiltä kaikilta, joille saatoin tartuttaa vatsataudin. Itse jatkoin torstaina alkanutta vatsatautia vielä lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä.