 |
| Kuva: WL/ Ilona Noposen |
Viime viikolla suunnittelupalaverin aluksi jouduin urani haastavimpaan tehtävään kun minut "pakotettiin" Kolfinnur-islanninhevosen selkään ja vielä ilman satulaa.
Tämä oli ensimmäinen kertani hevosen selässä. Joskus lapsena olen syöttänyt porkkanaa aitauksessa olleelle hevoselle, muutoin liikkumiset ovat kyllä tapahtuneet muilla välineillä.
Vaikka minun tehtäväni oli vain pysyä selässä, Tuijan taluttaessa hevosta, olin aivan jäykkänä jännittäin ja kiljuen. Ei siinä auttaneet neuvot, että jalat rennoksi ja nauti kun jokaisella hevosen askeleella tuntui, että nyt minä tipahdan.
Ei tälläinen väline sovi minulle kulkuvälineeksi jos sitä ei itse pysty hallitsemaan kuten potkulautaa tai potkukelkkaa.
Ihmettelen kuinka toiset pystyvät tekemään pitkiäkin vaelluksia tälläisella luontokappaleella. Miten hellänä hanuri ja muut lihakset olisivat jos pidemmän aikaa joutuisi jäkittämään tässä kyydissä.
Seuraavana aamuna oli kiva lukea sitten iltapäivälehtien otsikot "Lihavilta ratsastus kielletty".
Miten tieto ratsastuksestani olikin ehtinyt saavuttaa jo iltapäivälehdetkin. Heko, heko....
Koko Ilona Noposen juttu illasta on luettavissa tästä linkistä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti