Yleisörikas treeni

Viikon pitkä lenkki tuli potkittua Joutenlahden pohjukassa kymmenen asteen pakkasessa.
Jää ei valittettavasti ollut kovinkaan tasaista, mutta en antanut sen haitata. Alussa odotin, että läheisistä kerrostaloista joku mummeli soittaa pelastuslaitokselle, että joku on tuolla heikoilla jäillä.

Taustalla Joutenlahden kerrostalot

Kierrokselle tuli pituutta arviolta 600-700 metriä ja Kicksparkilla kierrokseen meni pari minuuttia ja ESLA:lla puoliminuuttia enemmän. Ja täytyy sanoa, että on kelkoilla eroa. Ja Kicksparkilla tulikin potkittua valtaosa treenistä.

Vähän myös vesitorni pilkottaa kuvassa

Joutenlahti on lähes kaupungin keskustassa. Harjoituksen aikana kymmenittäin ihmisiä pysähtyi rannan poluille ja läheisille tielle katsomaan mikä "hullu" jäällä menee. Vain kaksi nuorta poikaa uskalsi tulla juttelemaan ja kyselemään potkurista. Eivät kuitenkaan rohjenneet koeajaan ESLAA. Mieltä lämmintti, kun läheisistä kerrostaloista tuli lapsiperheitä vilkuttamaan minulle.

Taustalla Valtatie 23

Joutenlahti on muuten hyödyntämätön luonnonvara näin talvisin. Pohdinkin olisiko tässä mahdollista jonkun toimesta alkaa ylläpitää luistinrataa täällä. Täytyypä kysellä kaupungilta olisiko tämä mahdollista.
2,5 tunnin potkimisen jälkeen oli aika lähteä pihvin syöntiin poikien kanssa.

Koeajo Eslalla

Eka treenit Esla potkukelkalla.

Perinteisen potkukelkan koeajo

Tässä potkukelkka perheemme uusin jäsen limen värinen ESLA T4.
Ennestään meiltä löytyy niin Kickspark ESLAA kun Kickspark Maxia. Maxeissa meillä on jääjalakset alla ja ESLOissa perinteiset jalakset. Eli käytön mukaan.

Mutta miksi tämä perinteisen mallinen kelkka.
Syynä tähän on Norjan Hurdalissa 8.2. järjestettävät alamäkipotkukelkailun MM-kisat, VM Spark-Utfor.
Matkana 4,5 km tunturitietä alas. Edellisvuosien voittajat ovat käyttäneet aikaa reitillä himpun alle 10 minuuttia. Kilpailun tunnetuin voittaja lienee hiihdon moninkertainen olympiavoittaja Björn Dählie.
Kisan pääsarjassa on salittuja vain perinteisen malliset kelkat, joten Kicksparkilla ei ole asiaa lähtöviivalle.

Joten nyt on aika totutella perinteisen kelkan käyttäytymiseen alamäessä. Vatuski täältä tullaan.
Alla videon pätkää muutaman vuoden takaa kun kokeilin Kicksparkilla mäen laskua ensimmäistä kertaa.
Ja kuten videon lopusta näkee niin kipeää tekee.

46 päivää Finland Ice Maratoniin

Savon Sanomat 8.1.2014

Finland Ice Maratonilla ei  vielä ole päästy radan tekoon. Ja syykin on selvä, lämpöiset kelit.
No jospa tämä tietää sitä, että kisapäivänä on sitten luvassa aurinkoa ja  -30 astetta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on vielä riittävästi aikaa.

Pitäisikö vaihtaa menopeliä?

Työssäni toimin Kolman Koto -hankkeen projektipäällikkönä, jossa olen päässyt ideoimaan maaseudun kehittämistä upeiden ihmisten kanssa.

Kuva: WL/ Ilona Noposen 

Viime viikolla suunnittelupalaverin aluksi jouduin urani haastavimpaan tehtävään kun minut "pakotettiin" Kolfinnur-islanninhevosen selkään ja vielä ilman satulaa.

Tämä oli ensimmäinen kertani hevosen selässä. Joskus lapsena olen syöttänyt porkkanaa aitauksessa olleelle hevoselle, muutoin liikkumiset ovat kyllä tapahtuneet muilla välineillä.
Vaikka minun tehtäväni oli vain pysyä selässä, Tuijan taluttaessa hevosta, olin aivan jäykkänä jännittäin ja kiljuen. Ei siinä auttaneet neuvot, että jalat rennoksi ja nauti kun jokaisella hevosen askeleella tuntui, että nyt minä tipahdan.
Ei tälläinen väline sovi minulle kulkuvälineeksi jos sitä ei itse pysty hallitsemaan kuten potkulautaa tai potkukelkkaa.

Ihmettelen kuinka toiset pystyvät tekemään pitkiäkin vaelluksia tälläisella luontokappaleella. Miten hellänä hanuri ja muut lihakset olisivat jos pidemmän aikaa  joutuisi jäkittämään tässä kyydissä.

Seuraavana aamuna oli kiva lukea sitten iltapäivälehtien otsikot "Lihavilta ratsastus kielletty".
Miten tieto ratsastuksestani olikin ehtinyt saavuttaa jo iltapäivälehdetkin. Heko, heko....

Koko Ilona Noposen juttu illasta on luettavissa tästä linkistä.

Loppiaispotkukelkkailut 2014

Pitkästä aikaa jäällä

Rohkaisin mieleni ja kävin potkimassa 3 tunnin lenkin Mulalla. Jään paksuus vaihtelee vastarannan sulasta alueesta, reitillä olevaan 5-10 senttiin. Yläkuvassa näkyvät tummat kohdissa on kyllä 3-5 senttiä jäätä, mutta kävin mittailemassa siellä jään paksuutta reittiä.

Muutama aste lämmintä ja taivaalta tihkutti vettä, mutta kyllä mieli lepäsi vaikka maisema näyttikin harmaalta. Ja kyllä sitä uraa alkoi syntymään kun vähän yli kilometrin pätkää sahasin edestakaisin.

Testasin ensimmäistä kertaa visiirin toimivuutta silmien suojana tällä lenkillä. Onhan tuossa totuttelemista kun laseja on tottunut pitämään.

Nyt voikin loppupäivän maata tv levossa herkutellen ja palata huomenna jäälle tekemään vetoharjoitusta.