Hoppee on häppee vai onko?

Team Kickbike Finland: Kai Immonen, Kirsi Käyhty, Markku Levänen, Hannu Vierikko, Miia Lahtinen

Saksan Jüterbogissa ratkottiin lauantaina yli 35 asteen lämmössä potkulautailun Euroopan mestaruudet aika-ajossa sekä miesten ja naisten viesteissä.

Minä suoriuduin väliaikalähdöllä toteutetun 11 km kilpailun 5. nopeimmalla ajalla 24.20, saavuttaen masters-sarjan Euroopan mestaruus hopeaa. Jäin sarjan voittajasta Hollannin Peter Groeneveldistä 19 sekuntia. 

Masters-sarjan pronssi tuli  Hannu Vierikolle, joka jäi minulle +1.06. 

Miesten sarjan voiton vei yllättäjä Tsekin Tomáš Pelc, joka jätti Kai Immosen taakseen sekunnilla.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun minun potku-urani aikana arvokisamitallit ratkottiin väliaikalähdöllä. Täytyy sanoa, että pidän tästä kilpailu muodosta paljon enemmän kun yhteislähtökilpailuista. Tästä taistellaan matkalla vain omaa kipua ja pahanolon tunnetta vastaan. Itselläni tuo kipu iski 7 kilometrin kohdalla, jolloin pää petti ja täytyi hetkeksi löysätä menoa. 

Tämä oli kyllä henkisesti hyvin kasvattava kilpailu, mutta päällimmäiseksi jäin pettymys. Kisan jälkeen olin kyllä ihan tööt. Kun olin juonut maalissa järjestämien tarjoaman 1,5 litran pullon vettä ja oman Squeezy pulloni tyhjäksi, menin istumaan kylmän suihkun alle. Ja paljastan, että nyt olen ensimmäistä kertaa kussut alleni suihkussa. Kun en siis jaksanut nousta ylös ja kävellä viittä metriä pöntölle.

Kisan jälkeen naureskelimme tuopin (tyydyin colaan) ääressä kilpakumppaneille, että tämä on luusereiden pöytä. Immosen sekunnin tappio, minä olin niin ikään sarjansa toinen ja Hannu jäi sekunnin naisten nopeimmalle potkijalle Maxime Reihnelle. Vain reitin hienosti läpi taistelleella Miialla ja naisten masters-sarjan hopealle potkineella Kirsillä oli syytä olla tyytyväinen suorituksiinsa. 

Sama iltana potkittiin myös viesti, jossa puolustimme menestyksekkäästi Euroopan mestaruuttaan 15 minuutin + 1 kierroksen kilpailussa. Kilpailu käytiin 800 m radalla joka kierroksella potkijaa vaihtaen. Joukkueella Immonen, Levänen, Vierikko jättimme Hollannin 10 sekuntia päähän ja Tanskan ero kertyi yli minuutti. Minä olin joukkueen heikoin lenkki tällä kertaa. Hollanti kävi johdossa vain minun ensimmäisellä potkuvuorolla, mutta Hannu teki mahtavan suorituksen heti seuraavalla kierroksella tehden eroa Hollantiin. Tämän jälkeen ykkössijasta ei enää luovuttu. Tämä teki hyvää kun saatiin palautettua hollantilaiset takaisin maanpinnalle viime kesän työtapaturman jälkeen, jolloin  maailmanmestaruus lipsahti oranssi paidoille.

Hatun nosto Miialle ja Kirsille sillä he potkivat kahdestaan naisten viestin! Mistä löytyisi kolmas naispotkijat?

Kisajärjestäjät päättivät siirtää sunnuntain IKSA Eurocupin maratonin lähtöaikaa aamu seitsemäksi kun iltapäiväksi oli luvattu +38 lämpötilaan. Itse pääsin nukkumaan vasta yhden maissa yöllä kun olin yrittänyt tankata ruokaa (pähkinäsuklaa pitää miehen tiellä) ja juomaa sisään sekä vähän venyteltyä. Istuin myös kylmän suihkun alla useamman minuutin.

Aamulla herätys viideltä ja mutten saanut syötyä kun yhden energiapatukan.

Maratonilla Kaitsu palasi myös henkilökohtaisilla matkoilla voittajaksi loppukiri ratkaisussa ajalla 1.27.30 neljä sekuntia ennen masters-sarjan voittajaa Hollannin Peter Groeneveldiä. Minä potki lopulta maaliin kuudentena ja olin näin masters- sarjan toiseksi 2.03 Immoselle jääneenä. Tämä kaksikko karkasi pääryhmältä puolen tunnin potkisen jälkeen heti sen jälkeen kun yhdeltä tsekiltä puhkesi rengas. Kun pääjoukon Tsekki potkijat eivät lähteneet ajamaan karkulaisia kiinni niin pääjoukossa olleet hollantilaiset ja Hannu ja minä tyydyimme ryhmän vauhtiin. Maratonin puolivälin paikkeilla koettiin myös ukkosmyräkkä, joka toi roskien ja oksien lisäksi viilennystä urheilijoiden matkan tekoon. Tosin tien pinnasta tuli paikka paikoin aika liukasta. Joku potkija pääsi myös kaaduttuaan ambulanssi kyydillä hoidattamaan itseään.

Kertaalleen jäin pääjoukosta noin 50 metriä kun vasenpakara meinasi sanoa työsuhteen irti. Kipu oli melkoinen ja ajattelin että tämä on kyllä viimeinen maraton matka, jonka tulen enää ikinä potkimaan.

Alamäen päätteeksi sain ryhmän onneksi uudelleen kiinni.  Pakarasta  huolimatta yritin hajoittaa pääryhmän myrskyn tyynnyttyä ja vedin 2,5 kierrosta kaikki tai ei mitään meiningillä. Oikealla jalalla pystyi potkimaan pari potkua ja sitten vasurilla 10 tehokasta potkua. Ja taisinpa potkia muutamalla kierroksella koko ylämäen vasurilla. Sen tuloksena vain oma joukkue toveri Vierikko putosi joukosta. Viimeisessä kierroksella minun eväät olivat aivan syöty eikä minusta ollut osallistumaan enää loppukiri taisteluun. Kolmannesta sijasta jäin sitten kaksikymmentä sekuntia. 

Ennen starttia vielä hymyilyttää

Mikäli tässä vielä haluaa kuulla Maamme laulua kauden viimeisessä EM-kisassa Tanskassa criterium matkalla, niin jostain täytyy kaivaa vielä lisää vauhtia. Ja se jokin taitaa olla tuo oma korvien väli.

Kuvat: Miia Lahtinen, Kickbike

PS. Tekstissä saattaa olla runsaasti kirjoitusvirheitä, tässä on pari yötä oltu hyvin vähillä unilla. Ja vaikka eilen vakuutin etten tänään koske tietokoneeseen niin tässä sitä on 4 tuntia mennyt turatessa koneen ääressä.