Kuopio SM-potkulautailun tunnelmia

Virallisia tuloksia ja aikoja odotellessa on hyvää aikaa kirjoitella omia tuntemuksia kisasta.

Ajatuksena ennen starttia oli, ettei ensimmäisten 30 km aikana vetäisi itseään liian hapoille, jotta jaksaa hyvällä vauhdilla maaliin. Samalla salassa toivoin, ettei Kaitsu lähtisi alussa vetämään vaan vaikka ennemmin Kuisman Sami.

Kyllähän sitä voi ennen starttia ajatella ja toivoa kaikenlaista, mutta itse kisassa kaikki menikin toisin.

Kaitsu lähti vetämään minun ja Hannun seuratessa. Sami ei saanut konettaan alussa käyntiin vaan jäi kuulema ensimmäisten kilometrien aikana meistä 100 m päähän.

Kaitsun kyydissä pysyin ensimmäiset 5 kilometriä, jossa jo yhdessä ylämäessä oli vaikeuksia, mutta luistelijan peesin avulla ja alamäen rullauksessa saimme hänet Hannun kanssa kiinni.

Sitten yhdessä mutkan jälkeisessä ylämäessä luovutin ja ajattelin, että menköön. Minulla menee liian aikaisin hapolle mikäli yritän vetää mäet täysillä. Alamäet minulla tuntui Kickbike rullaavan hyvin. Hollannin EM-kisamatkan opit olivat vielä hyvin mielessä, että alamäkiin kunnon vauhdit.

Jatkoin vetoa ja olisiko ollut jossain 15 kilometrin kohdalla, kun otin geelin paidan taskusta ja nautin siitä loivaan alamäkeen, niin luulin Hannun laskevan minusta ohi. Yllätys olikin suuri kun siinä olikin Sami eikä Hannusta näkynyt jälkeäkään. Hannu oli kuulemma tippunut jossain ylämäessä. Joten jatkoimme Samin kanssa kääntöpaikalle, jossa katsoin kellosta eron Hannuun olevan noin minuutin.

Vastaan potkivat myös Pesälä ja häntä seurannut Salovirran Maarit sekä muut. Olisiko 25 km kohdalla ollut reitin pisin ylämäki, jossa Sami sitten iski. Ja minä onneton en seurannut. Ei se tuntunut siinä pahalta, mutta pelko oli persuuksissa, että mitä jos sippaan ja Hannu ottaa kiinni.

Sitten tulikin reitin paras kohta pitkä vauhdikas alamäki, jossa mittari näytti huippunopeudeksi 68,9 km/h. Kiitos 82 kg täyttä lihasta? olevan kehoni. Siinä vaiheessa luulin vielä saavani Samin kiinni, mutta ei niin ei. Yritys loppui lopullisesti lisälenkin kääntöpaikalla, jossa eroa kakkostilaan oli jo melkein minuutti ja takana tulevaan Hannuun 2,5 minuuttia. Siinä sitä potkittiin vain maaliin.

Virallisia aikoja en ole vielä nähnyt, mutta arviolta Kaisulle jäin noin 2,5-3 minuuttia ja Samille noin minuutin. Hannu taas jäi minusta 2,5-3 minuuttia. Joka tapauksessa ainakin kärkikolmikko potki alle 1,5 tunnin.

Pesälä löi lopulta viimeisessä nousussa Maaritin. Mittari näytti muuten reitin mitaksi 41 kilometriä.

Mitä tänään jäi käteen hyvän tunnelman ja 3. sijan lisäksi.

Alkumatkasta opin, että myös mutka ja risteykset täytyy potkia vauhdilla. Nyt olen antanut vain rullata ja lepäillyt näissä likaa. Edellä mennyt Kaitsu potki näissä aina eroa minuun. Sekä treeniä ja treeniä.

Lisäksi ensi kesä näyttää naisten osalta hyvälle Maarit, Carita ja Miia tulevat muodostamaan pitkästä aikaan iskukykyisen joukkueen naisten Eurocupiin ja tuleviin MM-kisoihin Saksaan.

Miten käy Hannun, joko hänet on syrjäytetty lopullisesti  miesten viesti joukkueesta. Sitten meidän täytyy löytää veteraani sarjaan kolmas potkija Hannun ja Matin lisäksi. 

PS. Jukka-Pojan konserttiin yökerhoon oli ulkona 200 metrin jono. Eli tyydymme TV:n tarjontaan ja hyviin yöuniin.